tiistai 9. elokuuta 2016

Liian kuumaa Facebookille: Setelityttö julistettiin pannaan


Keski-Suomen museon kesänäyttely Lydia alaston setelityttö – piiasta jumalattareksi kertoo Suomen itsenäisyyden alkuajan kuuluisimman alastonmallin Lydia Metsämaan elämäntarinan. Päätimme lisätä näyttelyn näkyvyyttä kesäksi Facebookissa maksetulla mainoksella aiempien näyttelyjen onnistuneiden mainostuskokemusten kannustamina.



Tietäen Facebookin nihkeän suhtautumisen alastomuuteen valitsimme kuviksi mainokseen Eliel Saarisen 1000 markan setelin vuodelta 1922 ja Toivo Vikstedtin freskon elokuvateatteri Capitolin katossa. Molemmat teoksia, joiden mallina on toiminut Lydia ja joiden kuvia olimme käyttäneet jo aiemmin museon Facebook-seinällä julkaistuissa maksuttomissa päivityksissä. Facebookin vastaus mainoksen julkaisuyritykseen oli kuitenkin tyly: ”Mainostasi ei hyväksytty, koska käytetty URL-osoite ei täytä aikuistuotteita koskevia sääntöjämme”.

Vielä parempaa oli luvassa. Yrittäessämme seuraavalla viikolla julkaista mainoksen Arkkitehtuurimuseon tuottamasta 60-luvun arkkitehtuuria esittelevästä näyttelystämme, emme saaneet mainosta julkaistua, koska Facebook katsoi sivustomme sisältävän aikuisviihteeksi tulkittavaa materiaalia. ”Päätös on lopullinen ja emme välttämättä vastaa lisätiedusteluihin asiasta”, päättyi lyhyt sähköpostivastaus tiedusteluumme siitä, kuinka aikuisviihdelistalta pääsisi taas normaalien kirjoihin.



Alastonmallin osa

Alastonmalleja on usein paheksuttu ja syrjitty historian saatossa.1800-luvun lopulla alastoman mallin piirtäminen ei Suomessa ollut juuri mahdollista, koska sitä pidettiin siveettömänä. Kansallisromanttisen taiteen mestarit matkustivat opiskelemaan Euroopan suurkaupunkeihin, missä malleina käytettiin tanssijattaria ja ilotyttöjä. Huonomaineisia naisia. Mutta 1900-luvun alussa alastonmallia piirrettiin jo useammassa taideoppilaitoksessa Helsingissä. Lydia Metsämaa työskenteli vuodesta 1913 alkaen Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, Helsingin yliopiston piirustussalissa ja Teknillisellä Korkeakoululla. Silti hänkään ei mainostanut ammattiaan mielellään ulkopuolisille.

Syksyllä 1918 Lydia poseerasi Eliel Saariselle Suomen Pankin tilaamia seteleitä varten. Kun rahat julkaistiin vuonna 1923, ne saivat ristiriitaisen vastaanoton. Alastomuutta paheksuttiin. Omakohtaisesti Lydia sai kokea kritiikin maitokaupassa kuullessaan kahden naisen taivastelevan keskustelun uusista seteleistä. Lydia päätti poistua paikalta vähin äänin. Hän ei myöskään koskaan mennyt naimisiin, koska ei uskonut voivansa jatkaa mallin töitä avioitumisen jälkeen.

Tuntuu oudolta, että lähes 100 vuotta näiden tapahtumien jälkeen kulttuuriorganisaatio voi joutua mustalle listalle julkaisemalla linkin alastonkuvaan, jota on käytetty 33 vuotta valtion virallisen rahan kuvituksena. Sama kuva on kulkeutunut miljoonien ihmisten käsissä – niin lasten kuin aikuisten – toreilla, maitokaupoissa ja kahviloissa.

Kyse on siitä, että maailman laajuista palvelua tarjoava verkkoyhtiö yrittää tasapainoilla eri kulttuurien moraalikäsitysten aallokossa. Mainoksien alastomuuskiellolle syynä on ilmeisesti se, että käyttäjä saa maksetun mainoksen nähtävilleen pyytämättä, mutta tavallisia tilapäivityksiä saadakseen käyttäjän täytyy itse aktiivisesti hakeutua kyseisen sivuston seuraajaksi.
Tätä kirjoitettaessa olemme edelleen mainostuskiellossa ja tilanteen korjaamiseksi yritämme päästä keskusteluyhteyteen jonkin muunkin kuin Facebookia edustavan automaattivastaajan kanssa.

Lohduttavaa on tietää, että nettihaun perusteella, emme ole ainoa taiteesta Facebookin sensuurin kynsiin joutunut taho. Saman kohtalon on kokenut mm. Tukholman Fotografiska museet, kopion Anders Zornin maalauksesta julkaissut tanskalaistaiteilija Uwe Max Jensen  ja New Yorker -lehti Aatamia ja Eevaa esittäneellä pilakuvalla. Kohtalomme ratkaisua odotellessa Lydian sanoin: ”Olkaa alasti niin paljon kuin voitte!”

Ilja Koivisto
intendentti
Keski-Suomen museo


Lydia alaston setelityttö – piiasta jumalattareksi
Keski-Suomen museo 21.5.-21.8.2016

Iloisempi, värikkäämpi,hienostuneempi – 60-luvun suomalaista arkkitehtuuria
Keski-Suomen museo 11.6.-2.10.2016


keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Tapio Wirkkalan elämäntyö esillä Inarissa Siidassa

Saamelaismuseo ja Ylä-Lapin luontokeskus Siida on Suomen toiseksi pohjoisin Museokorttikohde. Pohjoisempana on vain Saamelaismuseon aluetoimipiste Kolttien Perinnetalo Sevettijärvellä.

Saamelaiseen kulttuuriin ja pohjoiseen luontoon johdattavien näyttelyiden rinnalla Siidassa on esillä vaihtuvia näyttelyitä, jotka tukevat päänäyttelyn teemoja. Juuri avautunut Tapio Wirkkalan elämäntyötä kunnioittava STILL/LIFE –näyttely tuo esille taiteilijan luontosuhdetta ja kunnioitusta pohjoista luontoa ja kulttuuria kohtaan.

Tapio Wirkkala on yksi tunnetuimmista suomalaisista muotoilijoista niin kotimaassa kuin maailmallakin. Hänen elämäntyönsä on esillä Inarissa, Siidassa, jossa juuri ennen pääsiäistä avattiin Harri Koskisen suunnittelema ja kuratoima STILL/LIFE Tapio Wirkkala Retrospective. Näyttely jakautuu kahteen osaan, ja se esittelee monipuolisesti Lappiin tykästyneen muotoilijan työtä.

Monet STILL/LIFE-näyttelyissä olevista esineistäkin ovat saaneet innoituksensa Inarissa. Tapio Wirkkallalle Lappi merkitsi paljon. Hän vietti kaikki kesänsä 1950-luvun lopulta lähtien Lapissa, ostettuaan maata lehti-ilmoituksen perusteella Inarista. Tapio Wirkkalalle olo pohjoisessa ei ollut vain lomailua, vaan silloin hän luontoa tarkkaillessaan sai ideoita työhönsä.

Tapio Wirkkala oli myös kiinnostunut paikallisten ihmisten elämästä. Hän oli mukanan aloittamassa Saamelaismuseon uudisrakennushanketta ja poikansa Sami Wirkkalan kanssa hän piirsi ensimmäiset luonnokset ja suunnitelmat Saamelaismuseon uudisrakennukseksi 1980-luvulla. Lisäksi hän suunnitteli ystävän palveluksena tunnuksen Inarin vapaapalokunnalle ja kastemaljan Inarin seurakunnalle.


Näyttely on esillä 25.9.2016 saakka. Siida on avoinna kesäkaudella (1.6.-19.9.) joka päivä klo 9-19 ja talvikaudella 20.9.-31.5. tiistaista sunnuntaihin (ma suljettu) klo 10-17.


Lisätietoja: www.siida.fi



Teksti: Saamelaismuseo Siida
Kuvat: Maaria Wirkkala ja Saamelaismuseo Siida

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Hotelli- ja ravintolamuseossa juhlistetaan naisten työtä

Mikkelissä 1953. Kuva: Hotelli- ja ravintolamuseo 
Hyvää kansainvälistä naistenpäivää! Yksi kiinnostavista Museokorttikohteista on Helsingin Kaapelitehtaalla sijaitseva sympaattinen Hotelli- ja ravintolamuseo, jonka erikoisalaa on suomalainen ruoka- ja juomakulttuuri.

Tänään museossa aukeaa hotelli- ja ravintola-alan naistyöntekijöistä kertova näyttely Rinta rinnan – Työvuorossa naiset.

Näyttely esittelee kaunistelemattomilla valokuvilla ja aidoilla kertomuksilla naisten työtä monipuolisesti urien alkuvaiheista niiden käännekohtiin. Suuri osa hotelli- ja ravintola-alan työntekijöistä on 1900-luvulla ollut naisia. Heidän työpanoksensa on ollut merkittävä, mutta palkka ja arvostus usein pienempi kuin miesten.

Kiire, matala palkka, huonot työolot, kilpailu, epätasa-arvo… Kuulostaako tutulta? Hotelli- ja ravintola-alalla työskennelleet naiset, kuten keittäjät, baarimestarit, kylmäköt ja tarjoilijat, ovat kohdanneet samoja haasteita kuin monet muut työssäkäyvät. Näyttelyssä tuodaan esille sitä työarkea, mikä ei ole yleensä ollut asiakkaille näkyvissä. Kova työ on edellyttänyt tasapainoilua odotusten ja vaatimusten välillä. Toisaalta työtoveruus ja huumori ovat keventäneet työtaakkaa.

Asemaravintola Kuopiossa. Kuva: Hotelli- ja ravintolamuseo

Näyttelyn oheisohjelmana alkaa keskiviikkona 9.3. Helsingin työväenopiston Naiset ja työ -luentosarja, joka avaa neljä näkökulmaa naisten asemaan työelämässä. Ensimmäisellä luennolla Tieto-Finlandia-ehdokas, FT Tiina Miettinen kertoo piian itsenäisestä urasta.

Museon nettisivuilla voi hauskalla nettitestillä testata myös itselleen parhaiten sopivan ravintola-ammatin (www.hotellijaravintolamuseo.fi/ammattitesti).

Kuva: Hotelli- ja ravintolamuseo

Näyttely on esillä 8.1.2017 saakka. Avoinna ti-su klo 11–18. Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 G, 00180 Helsinki. Sisäänpääsy Museokortilla.

Lisätietoja www.hotellijaravintolamuseo.fi/rintarinnan

Teksti ja kuvat: Hotelli- ja ravintolamuseo.